Halituksin, Mari-Susanna
sunnuntai 7. huhtikuuta 2013
Huhtikuun DT-työni Nauhataivaalle
Heippa ja aurinkoista sunnuntaita! Huhtikuun Nauhataivaan DT-töihimme saimme taas upeat nauhat käytettävämmeksemme, jokaisella kuitenkin oli hiukkasen erinlainen setti. Itse sain oikein ihanan runsaita ja muhkeita nauhoja ja päätinkin että tuunaapas sitten jälleen suklaarasian ja ajattelin lähinnä äitiäni tätä tehdessä, hän saa tämän tuikkukynttilöillä täytettynä äitienpäivänä. Laatikko on siis suklaakonvehtirasia, jossa olen kuviopaperina käyttänyt Maja Designiä. Kaikki nauhat siis Nauhataivaasta, valmis leikekuva kakkupaperin päällä, runsas kukkarykelmä ja muutamia perhosia ja metalliset kulmakoristeet, siinä tämän työn ainekset :) Mukavaa viikonlopun jatkoa ja kaikki te uudet ihanat ihmiset, jotka olette viikon aikana liittyneet blogini lukijaksi, toivotan lämpimästi tervetuleeksi seuraamaan blogiani <3
Halituksin, Mari-Susanna
Halituksin, Mari-Susanna
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Wau! Siis tämä on niin ihana! <3 Kävin sitä jo nauhataivaan blogissa ihailemassa! Äitisi on onnekas, kun tämmöisen ihanuuden saa. Minäkin jo omalle äidille vähän yhtä rasiaa tuunailin, mutta kyllä se kalpenee moneen kertaan tämän rinnalla! :)
VastaaPoistaHei! Kyllä olet taas tehnyt aivan mahtavan työ.... :)
VastaaPoistaOn hieno!
VastaaPoistaTodella hieno rasia. Onnistunut tuunaus.
VastaaPoistaVoi miten kaunis rasia, tykkään kovasti.
VastaaPoistaAivan ihana! Ja kukat on todella upeet! :)
VastaaPoistaWat een schitterend doosje
VastaaPoistaGroetjes Gerrie
Todella kaunis ja mahtava! :)
VastaaPoistaOi hurja kuinka ihania juttuja oikein teet. On niin kivaa aina katsella töittesi tulosta. Tuokin raisia on aivan mahtava. Osaat laittaa materiaalit niin kauniisti. Minä tässä parantelen vasenta olkapäätäni, kun maanantai aamulla kaaduin pihalla suoraan kyljelleni. Nyt on sitten olkapää paksu ja kyynärpäähän asti kipeänä. Hmmmmm, olisi vaan pitänyt kävellä normaalia kovaa vauhtiani, mutta kun sanottiin, että hiljennä nyt kerrankin, ettet lennä, hih. No, lopputulos oli, että maastahan minä itseni löysin. Pärjäilen kyllä töissäni, kun tuo oikea käsi toimii. Yöt vaan eivät ole kivoja kun heräilee jatkuvasti. Mutta oppisin, kävele niinkuin kävelet.
VastaaPoista