sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Huhtikuun DT-työni Nauhataivaalle

Heippa ja aurinkoista sunnuntaita! Huhtikuun Nauhataivaan DT-töihimme saimme taas upeat nauhat käytettävämmeksemme, jokaisella kuitenkin oli hiukkasen erinlainen setti. Itse sain oikein ihanan runsaita ja muhkeita nauhoja ja päätinkin että tuunaapas sitten jälleen suklaarasian ja ajattelin lähinnä äitiäni tätä tehdessä, hän saa tämän tuikkukynttilöillä täytettynä äitienpäivänä. Laatikko on siis suklaakonvehtirasia, jossa olen kuviopaperina käyttänyt  Maja Designiä. Kaikki nauhat siis Nauhataivaasta, valmis leikekuva kakkupaperin päällä, runsas kukkarykelmä ja muutamia perhosia ja metalliset kulmakoristeet, siinä tämän työn ainekset :) Mukavaa viikonlopun jatkoa ja kaikki te uudet ihanat ihmiset,  jotka olette viikon aikana liittyneet blogini lukijaksi, toivotan lämpimästi tervetuleeksi seuraamaan blogiani <3
Halituksin, Mari-Susanna

9 kommenttia:

  1. Wau! Siis tämä on niin ihana! <3 Kävin sitä jo nauhataivaan blogissa ihailemassa! Äitisi on onnekas, kun tämmöisen ihanuuden saa. Minäkin jo omalle äidille vähän yhtä rasiaa tuunailin, mutta kyllä se kalpenee moneen kertaan tämän rinnalla! :)

    VastaaPoista
  2. Hei! Kyllä olet taas tehnyt aivan mahtavan työ.... :)

    VastaaPoista
  3. Todella hieno rasia. Onnistunut tuunaus.

    VastaaPoista
  4. Voi miten kaunis rasia, tykkään kovasti.

    VastaaPoista
  5. Aivan ihana! Ja kukat on todella upeet! :)

    VastaaPoista
  6. Wat een schitterend doosje
    Groetjes Gerrie

    VastaaPoista
  7. Todella kaunis ja mahtava! :)

    VastaaPoista
  8. Oi hurja kuinka ihania juttuja oikein teet. On niin kivaa aina katsella töittesi tulosta. Tuokin raisia on aivan mahtava. Osaat laittaa materiaalit niin kauniisti. Minä tässä parantelen vasenta olkapäätäni, kun maanantai aamulla kaaduin pihalla suoraan kyljelleni. Nyt on sitten olkapää paksu ja kyynärpäähän asti kipeänä. Hmmmmm, olisi vaan pitänyt kävellä normaalia kovaa vauhtiani, mutta kun sanottiin, että hiljennä nyt kerrankin, ettet lennä, hih. No, lopputulos oli, että maastahan minä itseni löysin. Pärjäilen kyllä töissäni, kun tuo oikea käsi toimii. Yöt vaan eivät ole kivoja kun heräilee jatkuvasti. Mutta oppisin, kävele niinkuin kävelet.

    VastaaPoista